Pullotus

Annukka pullottaa simaa keskittyneesti.

Laura pyyhkii pullot vielä pullotuksen jälkeen ennen etikettin liimaamista.

Pullot valmiina etikettien laittoon.

Videomateriaalia siman pullotuksesta.

Videomateriaalia etikettien liimaamisesta. Nopeeta toimintaa.

Tiia miettii sekavia

Minä en juo alkoholia.

Saattaa vaikuttaa hassulta, että absolutisti hakeutui mukaan alkoholiprojektiin (tai sitten ei, on sitä kummempaakin nähty). Ristiriitaisuuksista huolimatta muut ryhmät eivät voineet kilpailla enimmäkseen tutuista koostuvan porukan kanssa. Sosiaalinen ahdistus kunniaan!

Projektimme prioriteetti oli selvillä jo starttaillessa; "meillähän voi olla tätä tehdessä jopa hauskaa". Olimme jokainen kuulleet niitä vähemmän imartelevia juoruja kurssista, ja näin ollen edes ryhmätyön tekeminen mahdollisimman nautittavaksi kaikille vaikutti hyvältä päämäärältä. Samalla mietittiin sitä, kuinka voisimme saada tästä itsellemme mahdollisimman hyödyllisiä kokemuksia, ja ehkä jopa jotain portfolion täytteeksi (niin, tässä varmaan saa myöntää, että suurin osa meistä on graafisia suunnittelijoita).

Muista en tiedä, mutta itselleni ne paljon puhutut täysin uudet kokemukset olivat seuraavat; liityin (kurssin ajaksi) Facebookiin ja kävin ensimmäistä kertaa elämässäni istumassa iltaa baarissa. Vastoin omia odotuksiani en kuollut kumpaankaan (aina positiivinen yllätys). Ehkä jotkin asiat vain ovat siedettävimpä hyvässä porukassa.

Projektin ohessa olen itse miettinyt ehkä eniten alkoholin nauttimisen kaksipiippuisuutta. Viina kun on käsittääkseni yhä pahamaineisin suomalainen murhaaja ja pahoinpitelijä. Pääsyy omalle holittomuudellenikin (sen enenmpää henkilökohtaisuuksiin menemättä) on tämä surullisen kuuluisa suomalainen juomakulttuuri, jonka mukaan viina on viisasten juomaa ja vain urpot ovat vapaapäivänä vielä puoliltapäivin selvinpäin. Olen yksinkertaisesti saanut seurata sivusta sitä saatanan örvellystä aivan liikaa pystyäkseni tarttumaan pullonkaulaan. 

Tämä projekti on kuitenkin ollut niin kaukana tuosta masennuksen ja riidanhalun täyttämästä holimaailmasta, kun vain on mahdollista. Minulla on yksinkertaisesti ollut ihan helvetin hauskaa, täysin liittymättä siihen ovatko muut olleet selvinpäin vai kevyessä hiprakassa. Projekti on vilautellut minulle sitä alkoholin nauttimisen valoisampaa puolta, yhdessäoloa ja hauskanpitämistä.

Ja olihan se aivan mahtava fiilis, kun pääsi tarjoilemaan niitä tuotoksia odottavalle yleisölle: hyvää mieltähän siinä melkein tunsi jakelevansa. Meidän projekti ei ehkä (todellakaan) ollut se kaikkein ekoherännein tai sanomaltaan painavin, mutta oltiin mekin jonkin totuuden jäljillä: kyllähän sitä hyvällä mielellä jaksaa paremmin välittää niin muista ihmisistä kuin ympäristöstäkin. :--)

Pieni postaus pienistä teoista

Pientä tuoteperhettämme suunnitellessammw ja toteuttaessamme emme niinkään keskittyneet hokemaan eko-mantroja, vaan pikemminkin tekemään niitä pieniä ratkaisuja, joita jokainen voi arjessa tehdä. Juomien valmistusvälineet lainattiin tai omistettiin jo omasta takaa, pullot hankittiin kierrätettyinä ja roudaus sekä liikkuminen hoidettiin pääasiassa ratikallaa. Lisäksi kaikki prosessista syntynyt jäte kierrätettiin oikeaoppisesti.

Kaikessa emme tietenkään "ekoiluun" pystyneet; mainittakoon esimerkiksi etiketit, joiden materiaaleja ja tarpeellisuutta kuitenkin mietimme runsaasti ennen lopulliseen päätökseen saapumista.

Etikettiasia etenee

Logosta pääsimme etenemään kohti etiketin muotoa ja asemointia pulloihin näin ikään:

Eniten kannatusta etikettiehdotuksista sai "salmiakkikorvat" eli salmiakin muotoiset etiketit, joissa hiiren korvat näkyvät kokonaan. Myös tuplaviivasysteemit olivat mieleen. Väritysasiat jäivät vielä pohdintaan ja niitä kokeillaan tulostamisen yhteydessä enemmän.

Asettelussa tykkäämisiä sai eniten satunnainen läiskiminen "silleen siis kivalla silmällä youknow".



Lisäksi keskustelimme pullon kaulaan tulevasta ohjelapusta ja sen mahdollisesta second-usesta. Pohdimme, josko lappunen kävisi pullon lasinalusena, ja miten paksua paperia/pahvia siinä voisimme käyttää. Olisiko se pullon kaulassa roikkuva vai erikseen annettava lappu...

Samalla kerralla varmistelimme toisiltamme vielä tuotteiden nimiä ja kirjoituskieltä. Tulossa olisi siis tuotekolmikko Bisse, Inkkari ja Sima (Näiden reseptit tulee luettavaksi pikapuoliin tuohon vasempaan palkkiin ylös).

Etiketin logo

Tällainen luomus on juomalinjastomme uusi tunnus. Tyylikäs, vai mitä?

Katsotaan seuraavaksi, mitä tälle etikettiasialle tapahtuu. Ryhmämme sisällä on lieviä erimielisyyksiä, kuinka asia pitäisi hoitaa ja niin päin pois. Hämmennystä aiheuttavat lähinnä printtaustapa, leikkaus, liimaus ja etikettien lopulliset määrät. Koetamme kovasti pitää mielissämme projektille annettavaa tuntimäärää, menemättä kuitenkaan sieltä, mistä aita on matalin.

Elämme jännittäviä aikoja.

Mielenräjäytteleviä palavereita taas tapahtui

Taas oli tullut se aika.

Palaverin aika.

Suuria asioita oli päätettävä.

Ja mehän päätettiin.

Kyse oli siis siitä, että oli lopullisesti päätettävä etikettien tekotapa ja toteutus. Myös kaljojen esittelystä muille keskusteltiin.

Ekologista ajattelutapaa juhlistaen ja omaa independent-identiteettiämme vahvistaen päätimme, ettemme tule tekemään jokaikiselle pullolle omaa etikettiä. Emme ole massatuottamo, eikä se ole tässä projektissa oleellista, järkeilimme. Teemme siis jokaista kolmea etikettiä pienet määrät ja näin voimme esitellä ja dokumentoida "näytekappaleet". Tällä tavalla tulee myös järkeväksi työmäärältään tarraetikettien tulostaminen ja käsinleikkaaminen. Mietimme myös jonkinlaista koriratkaisua.

Luultavasti pystymme kuitenkin elämään sen tiedon kanssa, että suurin osa kaljoistamme ja simastamme tullaan juomaan ilman etikettiä pullon kyljessä.

Päätimme myös pitää itsellemme esimaistelu-iltaman ennen varsinaista presentaatiopäivää. Yhteisen ympäristön viimeisellä kurssikerralla pistetään sitten maistiaisia jakoon muillekin.

Voi veljet, olipa taas palaveri.

Ihana inkiväärioluen siivittämä iltapuhde

Pari viikkoa sitten kokoonnuimme tekemään taikoja. Illan päämääränä oli viedä inkivääriolut eteenpäin, heitellä aineksia iloisesti sekaisin ja saada liemet suuriin muovipulloihin muhimaan.

Aloitimme puristelemalla ja mehustelemalla sitruunoita.

Kovaa työntekoa, huhhuh.

Joona näyttää asianmukaisen tavan kierrättää.

Puristettu sitruuna sujahtaa kivasti biojätteiden joukkoon, ja maailma pelastuu. 

Viivi siivilöi inkiväärijuurimuhennosta. Suuret paukut eivät tule lopulliseen seokseen.

Ruokahaluja herättävää inkiväärisörsseliä.

M-mmh! Näin sitä taas kierrätetään jätteitä.

Käynyt hiivavesisokeri-inkiväärisotku.

Tässä ainekset sekoitellaan keskenään herkulliseksi yhdistelmäksi, elämän eliksiiriksi suorastaan.

Myös Joona haluaa osansa taikapadan hämmentämisestä. Viivi googlaa puolipaniikissa lisäohjeita muistinsa virkistämiseksi. Onneksi lopulta auttava henkilö saatiin puhelimen päähän, ja ainesten määrät saatiin oikeiksi suurehkolla varmuudella.

Hyvään tuotekehitykseen kuuluu myös kilpailevien tuotteiden analysointi. (Oli hyvää. Damn.)

Lopulliset seokset odottavat innolla pullotustaan. Edes talouden suurin boolimalja ei riittänyt järkälemäisyydestään huolimatta. Apuastia löytyi kaikkien onneksi läheltä.

Myös tyhjät pullot odottivat innosta puhisten uutta sisältöä itseensä.

Näin tapahtuu oikeaoppinen pullotus. Pullo täytettiin aina 7/8 täyteen, jonka jälkeen pulloa puristettiin niin että ilmaa ei jäänyt sisälle ollenkaan.

Pakollinen bändikuva.

Täytetyt pullot odottavat lopullista kliimaksiaan, eli The Pullotusta. Kylläpäs vain olikin mukava ja antoisa sessio!

Siman tekoa

Molemmat oluethan on jo pullotettu ja nyt oli viimein siman vuoro. Laitoin homman tänään käyntiin. Tein Elinan mumman ohjeen mukaisesti, paitsi hieman säätelin aineksien määrää. Esimerkiksi vähän vähemmän sokeria ja vähän enemmän sitruunaa. Helppoahan se oli, vaikka en koskaan ole simaa tehnyt (tai oikeastaan edes maistanut).

 Huomenna vielä sima pulloihin rusinoiden kanssa ja noin viikon päästä päästään maistelemaan.

Etikettien suunnittelua

Pidimme viime torstaina pienen suunnitteluhetken, jossa porukalla mietimme pulloille ulkoasua. Halusimme etikettiin hiiren kuvan, koska tämä liittyi Iiron vuosien takaiseen olutmuistoon... Pyörittelimme monia ideoita ja toteutustapoja.

Esimerkiksi mietimme etiketin toteuttamista kohopainomenetelmällä, jolloin printtaaminen jäisi kokonaan pois. Yhtenä ajatuksena oli myös jättää etiketti tyhjäksi ja laittaa joku kynä pullon mukaan...



Aikamme erilaisia ajatuksia tutkaillen päädyimme kuitenkin tarraetikettiin. Se tuntui järkevimmältä ajan suhteen. Pulloihin tulisi hiiren pään muotoinen tarra. Vähän kuin Disneyn mikkihiiri, mutta silmillä. Erilaisia nimiä pyörittelimme myös, mutta päätimme jättää sen asi kokonaan pois. Tarraan tulisi siis vain symboli. Etikettitarroja tulee kolmea eri väriä, eli jokaiseen juomaan oma.



Pullon kaulaan tulee vielä pieni riipusetiketin tyyppinen lappu, jossa lista raaka-aineista ja linkki juoman ohjeisiin.



Olimme kaikki todella tyytyväisiä lopulliseen suunnitelmaan ja nyt seuraavaksi olisikin vuorossa toteuttaminen! :)

-Laura