Minä en juo alkoholia.
Saattaa vaikuttaa hassulta, että absolutisti hakeutui mukaan alkoholiprojektiin (tai sitten ei, on sitä kummempaakin nähty). Ristiriitaisuuksista huolimatta muut ryhmät eivät voineet kilpailla enimmäkseen tutuista koostuvan porukan kanssa. Sosiaalinen ahdistus kunniaan!
Projektimme prioriteetti oli selvillä jo starttaillessa; "meillähän voi olla tätä tehdessä jopa hauskaa". Olimme jokainen kuulleet niitä vähemmän imartelevia juoruja kurssista, ja näin ollen edes ryhmätyön tekeminen mahdollisimman nautittavaksi kaikille vaikutti hyvältä päämäärältä. Samalla mietittiin sitä, kuinka voisimme saada tästä itsellemme mahdollisimman hyödyllisiä kokemuksia, ja ehkä jopa jotain portfolion täytteeksi (niin, tässä varmaan saa myöntää, että suurin osa meistä on graafisia suunnittelijoita).
Muista en tiedä, mutta itselleni ne paljon puhutut täysin uudet kokemukset olivat seuraavat; liityin (kurssin ajaksi) Facebookiin ja kävin ensimmäistä kertaa elämässäni istumassa iltaa baarissa. Vastoin omia odotuksiani en kuollut kumpaankaan (aina positiivinen yllätys). Ehkä jotkin asiat vain ovat siedettävimpä hyvässä porukassa.
Projektin ohessa olen itse miettinyt ehkä eniten alkoholin nauttimisen kaksipiippuisuutta. Viina kun on käsittääkseni yhä pahamaineisin suomalainen murhaaja ja pahoinpitelijä. Pääsyy omalle holittomuudellenikin (sen enenmpää henkilökohtaisuuksiin menemättä) on tämä surullisen kuuluisa suomalainen juomakulttuuri, jonka mukaan viina on viisasten juomaa ja vain urpot ovat vapaapäivänä vielä puoliltapäivin selvinpäin. Olen yksinkertaisesti saanut seurata sivusta sitä saatanan örvellystä aivan liikaa pystyäkseni tarttumaan pullonkaulaan.
Tämä projekti on kuitenkin ollut niin kaukana tuosta masennuksen ja riidanhalun täyttämästä holimaailmasta, kun vain on mahdollista. Minulla on yksinkertaisesti ollut ihan helvetin hauskaa, täysin liittymättä siihen ovatko muut olleet selvinpäin vai kevyessä hiprakassa. Projekti on vilautellut minulle sitä alkoholin nauttimisen valoisampaa puolta, yhdessäoloa ja hauskanpitämistä.
Ja olihan se aivan mahtava fiilis, kun pääsi tarjoilemaan niitä tuotoksia odottavalle yleisölle: hyvää mieltähän siinä melkein tunsi jakelevansa. Meidän projekti ei ehkä (todellakaan) ollut se kaikkein ekoherännein tai sanomaltaan painavin, mutta oltiin mekin jonkin totuuden jäljillä: kyllähän sitä hyvällä mielellä jaksaa paremmin välittää niin muista ihmisistä kuin ympäristöstäkin. :--)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti