NO MITE MÄN

Alusta loppuun saakka tää bisseprojekti oli mun mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja hauska projekti kaikintavoin. En lähde nyt aivan pienimpiä yksityiskohtia projektista selittämään, koska muistini hiukan reistailee, mutta tässä mitä muistan:
Aloitettiin siitä, että päätettiin että tehdään bisseä, joo. Sitten lähettiin miettiin et onkse liian helppoo tehä pelkkää bissee, tai et mitä muuta voitais tehä. Noh sit siinä päätettiin et tehtäis myös niille etiketit. Ja tehtäis niille myös pakkaukset. Ja tehtäis niille vaikka ja mitä. No päätettiin kuitenkin lopuksi että tehdään vaan hirveen hienot pullot ja etiketit!
Sitten lähettiinkin jo tekemään ja feisbuukissa kommunikaatio sujui moitteettomasti ja saatiin asioita ja palavereita hoidettua ja projektia eteenpäin.
Tapailtiin missä milloinkin, lounaan äärellä, jonkun kotona, baarissa, etc. Itse asiassa meidän ulkoasuporukan baarikierros oli ehkä yksi hauskin osa tätä projektia. Saatiin työstää porukalla hauskassa ympäristössä hyvässä seurassa projektia eteenpäin ja tutustuttua paremmin toisiimme. Nojooh. Tehtiin päätös silloin, että etiketissä tulisi ainakin olla hiiri, tai jokin hiireä edustava hahmo, koska Iiro oli kertonut hauskan tarinan menneistä kommelluksistaan oluiden kanssa (lukee varmasti aiemmissa postauksissa joten en lähde tähän sitä sen pidemmin selittelemään kuin että hänen oluidensa joukosta oli löytynyt hukkunut hiiri tjsp.)
Saatiin myös luonnosteltua ja tehtyä etikettiä eteenpäin, ja saimmekin jo silloin mielestäni hyvän käsityksen siitä, mihin suuntaan etiketti oli menossa. Vielä pitäisi vain miettiä miten ne toteutetaan ja missä aikataulussa.
Noh ajattelimme tietenkin että ne leikattaisiin laaserilla muotoon, mutta ryhmämme Viivi tyrmäsi koko homman heti alussa koska se ei ilmeisesti tuli onnistumaan.
No päätimme lähteä sitten manuaaliselle tielle, elikkä että leikkaisimme etiketit itse, eihän niitä niin paljon olisi. Eikä niitä ollutkaan.
Etikettin tulostelun ja leikkauksen jälkeen tapasimme luonani Vallilassa ja sinä iltana meidän tulisi pullottaa juomat ja liimata etiketit.
Ensimmäiseksi tajusimme, että meillähän ei ole yhen yhtäkään korkkia. Soittelimme hullunlailla joka paikkaan ja ostoskeskukseen, löytyiskö mistään kruunukorkkeja. Viimein sitten löysimme niitä Viikin Prismasta! huh
Palasimme asunnolleni ja jatkoimme projektia, pullojen pesujen jälkeen täytimme pullot ja sen jälkeen korkitimme ne. Korkituksen jälkeen suhautimme leikattuihin etiketteihin sprayliimaa ja länttäsimme etiketit pulloihin kiinni.
Olimme valmiita vähän ennen puoltayötä muistaakseni, olin erittäin yllättynyt, olin varautunut pullottamaan ja liimailemaan koko yön. Noh kuitenkin sitten pullot vietiin kellariini viileään ja pois auringonvalosta turvaan. Seuraavana päivänä sitten menin niitä itse kurkistamaan ja olin huomannut että suuresta osasta pulloista oli etiketti hieman repsahtanut, ja liimailin niitä sitten yksikseni kellarinlattialla pimeässä tyytyväisenä. 
Sitten tulikin jo päivä kun pulot pitäisi toimittaa koululle. Osastomme (?) sivari lupautui meille kuskiksi, ja näin sitten 10:30 lähdimme ajelehtimaan Arabiasta Vallilaan. Oikeastaan matka ei ole niinkään hankala, mutta koska yksikään navigaattori ei osaa neuvoa oikeata reittiä, saati lyhyintä, asunnolleni, kesti matkassa yllättävän kauan. Viimein pääsimme perille ja kannoimme Lauran kanssa pullot pakettiautoon. Sivari sanoi jossain vaiheessa soittavansa jossain bändissä.... Kuitenkin, kun pääsimme koululle takaisin, annoimme iloisesti sivarille parit oluset matkaan kiitoksesti.
Noh loppu onkin sitten jo varmaan melkein kaikille selvää.
Saimme koulumme 5.kerroksen Amican jääkaapeista tilaa säilyttää pulloja, kunnes ne tulisi tarjoiltavaksi (KIITOS PALJON VIELÄ SIITÄ!!)
Ja siellä ne odottelivat, kunnes me kuljetimme ne 8.kerrokseen kaikille Yhteisen Ympäristön kurssin jäsenille nautiskeltaviksi..
Ja ilmeisesti niistä tykättiin? JEE!

Mulla oli todella kivaa tän koko kurssin ajan (vaikka ensimmäisillä tunneilla olinkin hieman epäileväinen tätä kurssia kohtaan koska olin kuullut tämän olevan aivan kuraa... ) ja jäi hyvä maku suuhun enkä aio jatkaa kurssin mollaamista tuleville opiskelijoille!

Tee: Joona L.

Pin up -kuvia Bissestä, Inkkarista ja Simasta (+mini-making of)

Mietteitä projektista

Bisse, Inkkari ja Sima. Ideoitiin kasvokkain. Ideoitiin baarissa. Piirrettiin. Kreiseiltiin facebookissa. Tehtiin juomia kotipanimoissa. Raahattiin juomia paikasta toiseen. Irroteltiin vanhoja etikettejä kylppärin lattialla. Pullotettiin. Korkitettiin. Suunniteltiin visuaalinen ilme. Printattiin ja leikattiin. Tukehduttiin liimaan. Järjestettiin onnistunut maistelu. Otettiinpa vielä studiokuvatkin pulloista.

"Me tehää bissee!" Huuto kuului ja minä lyöttäydyin mukaan ryhmään.
Päällimmäisenä minulle jäi tästä Kaljaa kansalle projektista tyytyväinen mieli. Myönnän olleeni kurssin alussa huonolla fiiliksellä. Ajattelin etten jaksaisi hirveästi panostaa tähän, että kunhan nyt jotain vaan tehdään kun pitää... Mutta kun ryhmä muodostui ja alettiin miettiä tarkempia suunnitelmia ja jakamaan vastuu-alueita tajusin, että ei tästä nyt ihan kevyesti kuitenkaan suoriuduta. Tästähän saisi ehkä portfoliomatskuakin. Projektista muodostui lopulta aika työläs. Työläs, mutta se sisälsi myös paljon hauskuutta.

Työskentelyn aikana jouduin miettimään monenlaisia, niin ekologisuutta kuin vähän omaa suhdettani alkoholiin. Projektin eri työvaiheissa pohdimme yhdessä miten onnistuisimme suoriutumaan tehtävistä mahdollisimman ekologisesti. Aina se ei ihan toiminut, mutta mielestäni on tärkeä että näitä asioita kuitenkin mietimme. Varmasti sellaisia asioita mitä ei muuten olisi tullut ajatelleeksi. Pidin tärkeänä yhdessä tekemistä, tuskailua ja onnistumista. Tutustuin paremmin ryhmäni jäseniin.

Parhaiten minulle jäi mieleen päivä, jolloin roudattiin lasipulloja jäätävässä sateessa Töölöstä Vallillaan. Laatikot kilisivät raitiovaunussa. Pullot pestiin ja etikettejä irroteltiin. Tarkoitus oli pullottaa niihin olutta ja simaa. Kaikki muu oli ok, mutta vain pullonkorkit olivat unohtuneet. Käytiin yhdessä ostamassa korkkeja, liimattiin etikettejä ja maisteltiin juomia. Ilta venyi ja yöllä kotiin laahustaessa olin superväsynyt ja vähän stressaantunut, mutta samalla oli jotenkin tosi jees fiilis.

En osaa tähän aiheeseen sen syvällisemmin nyt paneutua, mutta sanonpahan vaan että hyvä ryhmä ja huippuduunia. Vaikka välillä olikin ehkä epätoivoista ja epämääräistä, niin hyvinhän tämä meni. Tätä projektia tulen varmasti muistelemaan myöhemmin. Opin tekemään näitä juomia ja tajusin että olen ihan hyvä työskentelemään ryhmässä. Aina kannattaa tehdä tällaisista tehtävistä itselleen sopivia ja vaivannäkö palkitaan.

Ja nyt kun opin miten kaikenlaisia juomia voi itse tehdä, niin taidanpa laittaa joskus vielä olutta ja simaa tulemaan. Toivottavasti tästä meidän projektista oli muillekin iloa! ;;+)

KIPPISTÄ VAAN!

 

Näistä tuli tällaisia

Eli muutama sana vielä pulloista...
Pullojen ilme kehittyi vielä askeleen eteenpäin aikaisemmista suunnitelmista. Hiirisymboli pidettiin mukana. Mutta koska päädyimme printattaviin etiketteihin, jouduimme miettimään värejä hieman uudestaan. Ison salmiakkietiketin lisäksi pullon kaulaan suunniteltiin yhteensopiva pienempi etiketti. Fontiksi valikoitui Manuskript Gotisch, joiden muotokieli toi mieleen hieman kiinalaiset kirjoitusmerkit. Etikettien lisäksi teimme lasinalusia, joiden toisella puolella luki juoman ainekset ja linkki tänne blogiin.

Sitten vaan printattiin, liimattiin ja hartaasti toivottiin että etiketit pysyisivät paikoillaan.

Hyvinhän ne toimivat ja alla pullot paraatikunnossa maistelutilaisuudessa.

Pullotus

Annukka pullottaa simaa keskittyneesti.

Laura pyyhkii pullot vielä pullotuksen jälkeen ennen etikettin liimaamista.

Pullot valmiina etikettien laittoon.

Videomateriaalia siman pullotuksesta.

Videomateriaalia etikettien liimaamisesta. Nopeeta toimintaa.

Tiia miettii sekavia

Minä en juo alkoholia.

Saattaa vaikuttaa hassulta, että absolutisti hakeutui mukaan alkoholiprojektiin (tai sitten ei, on sitä kummempaakin nähty). Ristiriitaisuuksista huolimatta muut ryhmät eivät voineet kilpailla enimmäkseen tutuista koostuvan porukan kanssa. Sosiaalinen ahdistus kunniaan!

Projektimme prioriteetti oli selvillä jo starttaillessa; "meillähän voi olla tätä tehdessä jopa hauskaa". Olimme jokainen kuulleet niitä vähemmän imartelevia juoruja kurssista, ja näin ollen edes ryhmätyön tekeminen mahdollisimman nautittavaksi kaikille vaikutti hyvältä päämäärältä. Samalla mietittiin sitä, kuinka voisimme saada tästä itsellemme mahdollisimman hyödyllisiä kokemuksia, ja ehkä jopa jotain portfolion täytteeksi (niin, tässä varmaan saa myöntää, että suurin osa meistä on graafisia suunnittelijoita).

Muista en tiedä, mutta itselleni ne paljon puhutut täysin uudet kokemukset olivat seuraavat; liityin (kurssin ajaksi) Facebookiin ja kävin ensimmäistä kertaa elämässäni istumassa iltaa baarissa. Vastoin omia odotuksiani en kuollut kumpaankaan (aina positiivinen yllätys). Ehkä jotkin asiat vain ovat siedettävimpä hyvässä porukassa.

Projektin ohessa olen itse miettinyt ehkä eniten alkoholin nauttimisen kaksipiippuisuutta. Viina kun on käsittääkseni yhä pahamaineisin suomalainen murhaaja ja pahoinpitelijä. Pääsyy omalle holittomuudellenikin (sen enenmpää henkilökohtaisuuksiin menemättä) on tämä surullisen kuuluisa suomalainen juomakulttuuri, jonka mukaan viina on viisasten juomaa ja vain urpot ovat vapaapäivänä vielä puoliltapäivin selvinpäin. Olen yksinkertaisesti saanut seurata sivusta sitä saatanan örvellystä aivan liikaa pystyäkseni tarttumaan pullonkaulaan. 

Tämä projekti on kuitenkin ollut niin kaukana tuosta masennuksen ja riidanhalun täyttämästä holimaailmasta, kun vain on mahdollista. Minulla on yksinkertaisesti ollut ihan helvetin hauskaa, täysin liittymättä siihen ovatko muut olleet selvinpäin vai kevyessä hiprakassa. Projekti on vilautellut minulle sitä alkoholin nauttimisen valoisampaa puolta, yhdessäoloa ja hauskanpitämistä.

Ja olihan se aivan mahtava fiilis, kun pääsi tarjoilemaan niitä tuotoksia odottavalle yleisölle: hyvää mieltähän siinä melkein tunsi jakelevansa. Meidän projekti ei ehkä (todellakaan) ollut se kaikkein ekoherännein tai sanomaltaan painavin, mutta oltiin mekin jonkin totuuden jäljillä: kyllähän sitä hyvällä mielellä jaksaa paremmin välittää niin muista ihmisistä kuin ympäristöstäkin. :--)

Pieni postaus pienistä teoista

Pientä tuoteperhettämme suunnitellessammw ja toteuttaessamme emme niinkään keskittyneet hokemaan eko-mantroja, vaan pikemminkin tekemään niitä pieniä ratkaisuja, joita jokainen voi arjessa tehdä. Juomien valmistusvälineet lainattiin tai omistettiin jo omasta takaa, pullot hankittiin kierrätettyinä ja roudaus sekä liikkuminen hoidettiin pääasiassa ratikallaa. Lisäksi kaikki prosessista syntynyt jäte kierrätettiin oikeaoppisesti.

Kaikessa emme tietenkään "ekoiluun" pystyneet; mainittakoon esimerkiksi etiketit, joiden materiaaleja ja tarpeellisuutta kuitenkin mietimme runsaasti ennen lopulliseen päätökseen saapumista.

Etikettiasia etenee

Logosta pääsimme etenemään kohti etiketin muotoa ja asemointia pulloihin näin ikään:

Eniten kannatusta etikettiehdotuksista sai "salmiakkikorvat" eli salmiakin muotoiset etiketit, joissa hiiren korvat näkyvät kokonaan. Myös tuplaviivasysteemit olivat mieleen. Väritysasiat jäivät vielä pohdintaan ja niitä kokeillaan tulostamisen yhteydessä enemmän.

Asettelussa tykkäämisiä sai eniten satunnainen läiskiminen "silleen siis kivalla silmällä youknow".



Lisäksi keskustelimme pullon kaulaan tulevasta ohjelapusta ja sen mahdollisesta second-usesta. Pohdimme, josko lappunen kävisi pullon lasinalusena, ja miten paksua paperia/pahvia siinä voisimme käyttää. Olisiko se pullon kaulassa roikkuva vai erikseen annettava lappu...

Samalla kerralla varmistelimme toisiltamme vielä tuotteiden nimiä ja kirjoituskieltä. Tulossa olisi siis tuotekolmikko Bisse, Inkkari ja Sima (Näiden reseptit tulee luettavaksi pikapuoliin tuohon vasempaan palkkiin ylös).

Etiketin logo

Tällainen luomus on juomalinjastomme uusi tunnus. Tyylikäs, vai mitä?

Katsotaan seuraavaksi, mitä tälle etikettiasialle tapahtuu. Ryhmämme sisällä on lieviä erimielisyyksiä, kuinka asia pitäisi hoitaa ja niin päin pois. Hämmennystä aiheuttavat lähinnä printtaustapa, leikkaus, liimaus ja etikettien lopulliset määrät. Koetamme kovasti pitää mielissämme projektille annettavaa tuntimäärää, menemättä kuitenkaan sieltä, mistä aita on matalin.

Elämme jännittäviä aikoja.

Mielenräjäytteleviä palavereita taas tapahtui

Taas oli tullut se aika.

Palaverin aika.

Suuria asioita oli päätettävä.

Ja mehän päätettiin.

Kyse oli siis siitä, että oli lopullisesti päätettävä etikettien tekotapa ja toteutus. Myös kaljojen esittelystä muille keskusteltiin.

Ekologista ajattelutapaa juhlistaen ja omaa independent-identiteettiämme vahvistaen päätimme, ettemme tule tekemään jokaikiselle pullolle omaa etikettiä. Emme ole massatuottamo, eikä se ole tässä projektissa oleellista, järkeilimme. Teemme siis jokaista kolmea etikettiä pienet määrät ja näin voimme esitellä ja dokumentoida "näytekappaleet". Tällä tavalla tulee myös järkeväksi työmäärältään tarraetikettien tulostaminen ja käsinleikkaaminen. Mietimme myös jonkinlaista koriratkaisua.

Luultavasti pystymme kuitenkin elämään sen tiedon kanssa, että suurin osa kaljoistamme ja simastamme tullaan juomaan ilman etikettiä pullon kyljessä.

Päätimme myös pitää itsellemme esimaistelu-iltaman ennen varsinaista presentaatiopäivää. Yhteisen ympäristön viimeisellä kurssikerralla pistetään sitten maistiaisia jakoon muillekin.

Voi veljet, olipa taas palaveri.

Ihana inkiväärioluen siivittämä iltapuhde

Pari viikkoa sitten kokoonnuimme tekemään taikoja. Illan päämääränä oli viedä inkivääriolut eteenpäin, heitellä aineksia iloisesti sekaisin ja saada liemet suuriin muovipulloihin muhimaan.

Aloitimme puristelemalla ja mehustelemalla sitruunoita.

Kovaa työntekoa, huhhuh.

Joona näyttää asianmukaisen tavan kierrättää.

Puristettu sitruuna sujahtaa kivasti biojätteiden joukkoon, ja maailma pelastuu. 

Viivi siivilöi inkiväärijuurimuhennosta. Suuret paukut eivät tule lopulliseen seokseen.

Ruokahaluja herättävää inkiväärisörsseliä.

M-mmh! Näin sitä taas kierrätetään jätteitä.

Käynyt hiivavesisokeri-inkiväärisotku.

Tässä ainekset sekoitellaan keskenään herkulliseksi yhdistelmäksi, elämän eliksiiriksi suorastaan.

Myös Joona haluaa osansa taikapadan hämmentämisestä. Viivi googlaa puolipaniikissa lisäohjeita muistinsa virkistämiseksi. Onneksi lopulta auttava henkilö saatiin puhelimen päähän, ja ainesten määrät saatiin oikeiksi suurehkolla varmuudella.

Hyvään tuotekehitykseen kuuluu myös kilpailevien tuotteiden analysointi. (Oli hyvää. Damn.)

Lopulliset seokset odottavat innolla pullotustaan. Edes talouden suurin boolimalja ei riittänyt järkälemäisyydestään huolimatta. Apuastia löytyi kaikkien onneksi läheltä.

Myös tyhjät pullot odottivat innosta puhisten uutta sisältöä itseensä.

Näin tapahtuu oikeaoppinen pullotus. Pullo täytettiin aina 7/8 täyteen, jonka jälkeen pulloa puristettiin niin että ilmaa ei jäänyt sisälle ollenkaan.

Pakollinen bändikuva.

Täytetyt pullot odottavat lopullista kliimaksiaan, eli The Pullotusta. Kylläpäs vain olikin mukava ja antoisa sessio!

Siman tekoa

Molemmat oluethan on jo pullotettu ja nyt oli viimein siman vuoro. Laitoin homman tänään käyntiin. Tein Elinan mumman ohjeen mukaisesti, paitsi hieman säätelin aineksien määrää. Esimerkiksi vähän vähemmän sokeria ja vähän enemmän sitruunaa. Helppoahan se oli, vaikka en koskaan ole simaa tehnyt (tai oikeastaan edes maistanut).

 Huomenna vielä sima pulloihin rusinoiden kanssa ja noin viikon päästä päästään maistelemaan.

Etikettien suunnittelua

Pidimme viime torstaina pienen suunnitteluhetken, jossa porukalla mietimme pulloille ulkoasua. Halusimme etikettiin hiiren kuvan, koska tämä liittyi Iiron vuosien takaiseen olutmuistoon... Pyörittelimme monia ideoita ja toteutustapoja.

Esimerkiksi mietimme etiketin toteuttamista kohopainomenetelmällä, jolloin printtaaminen jäisi kokonaan pois. Yhtenä ajatuksena oli myös jättää etiketti tyhjäksi ja laittaa joku kynä pullon mukaan...



Aikamme erilaisia ajatuksia tutkaillen päädyimme kuitenkin tarraetikettiin. Se tuntui järkevimmältä ajan suhteen. Pulloihin tulisi hiiren pään muotoinen tarra. Vähän kuin Disneyn mikkihiiri, mutta silmillä. Erilaisia nimiä pyörittelimme myös, mutta päätimme jättää sen asi kokonaan pois. Tarraan tulisi siis vain symboli. Etikettitarroja tulee kolmea eri väriä, eli jokaiseen juomaan oma.



Pullon kaulaan tulee vielä pieni riipusetiketin tyyppinen lappu, jossa lista raaka-aineista ja linkki juoman ohjeisiin.



Olimme kaikki todella tyytyväisiä lopulliseen suunnitelmaan ja nyt seuraavaksi olisikin vuorossa toteuttaminen! :)

-Laura

Oluen valmistuksesta

Kaljamme saatiin käymään tiistai-iltana. Valitsin valmisuutteiksi 1,7 kg Cooper Real Alen jota jatkoin n. 1, 2 kg Brewfest Donker mallasuutetta. Odotettavissa siis 23 litraa nelosoluen vahvuista tummahkoa ale-olutta.

Lyhyesti valmistusprosessista:
Valmistus prosessissa on erittäin tärkeää, että kaikki tarvikkeet mitä käytetään on steriilejä. Mallasuutteet lämmitetään juoksevaksi kuumassa vesihauteessa, jonka jälkeen ne lisätään käymisastiaan. Keitetään noin 4 litraa kuumaa vettä ja samalla laitetaan hiiva erikseen n. 30-32 asteiseen veteen, jotta se "heräilee". Keitetty vesi lisätään käymisastiaan, jonka jälkeen lisätään loppu vesi kylmänä. Sekoitetaan, lisätään hiiva, kansi kiinni ja sekoitetaan kunnolla. Vesilukko kiinni ja tasalämpöiseen paikkaan käymään. Odotellaan pitkä viikko.

Lähteitä:
Isäni
http://www.kotiolut.com/viewtopic.php?f=3&t=727


 Tässä valmistusprosessista kuvia.

Cooperin Ale on kuulemma helppo ja uppoo usealle

Juoksevaa mallasuutetta. Maistuu mämmiltä.

Tämäkin homma on silkkaa välineurheilua

Hiiva on yksi kriittisimmistä ainesosista, sitä ei saa tappaa liian kuumaan nesteeseen

Vaahto kertoo paljon...

Käymisastian oikeaoppinen sekoittaminen